Metsäretkellä

Tämä viikonloppu on ollut hieman väsynyt; päätä särkee, siivous on jäänyt monta kertaa kesken, perheenjäsenten vatsat on vuorotellen sekaisin, ei oikein huvita. Harmi, ettei tämä vetämättömyys tartu lapsiin millään tasolla. No, onneksi ulkona paistoi aurinko ja teitä harjaillut lakaisukone kertoi keväästä! Niinpä päiväunien jälkeen suuntasimme metsäretkelle. Reppuun paketti makkaraa, muumikeksejä, tulitikut, mehua ja ketsuppipullo. Sitten vaan metikköön.

Teevi käveli ihan itse yli 3 km.

Teevi käveli ihan itse yli 3 km.

Kävelytahti oli melko verkkainen, koska Teevin lisäksi myös Menni halusi kävellä ITE. Eihän meillä tietenkään mihinkään kiire ollut, kun aikaa oltiin vain kuluttamassa keväisessä metsässä. Teevi kyseli taukoamatta kaikennäköistä ja totesi huvittavia asioita vinksinvonksin kasvaneista männyistä ja rähmälleen kaatumisesta. Yhä uudelleen. Tutuiksi tulivat niin mänty, (joulu)kuusi, koivu, suopursu, jäkälä kuin kanervakin.

Mennillä oli metsäjänis mukana.

Mennillä oli metsäjänis mukana.

Menni roikotti pupuaan mukana koko reissun ajan ja kotona se joutuikin suoraan pesukoneen syövereihin.

Paras juttu oli risautella jäätä.

Paras juttu oli risautella jäätä.

Mun lapsuuden huippujutut oli huippuja myös Teevin mielestä. Kivien heittely ohuen jään peitossa olevaan ojaan, jään risauttelu lätäköissä, evästauot.. On kiva, kun molempien lasten kanssa voi jo tehdä kaikennäköistä ja varsinkin Teevi on jo todella kiinnostunut asioista.

"Menni tulee tähän mun veereen juomaan!"

”Menni tulee tähän mun veereen juomaan!”

Retken kohokohta oli laavulla pidetty evästauko. Vähän pillimehua, grillimakkaraa ja sitten kipinkapin kotiin ennen pimeän tuloa. Matkalla takaisin autolle Teevi totesikin: ”Nyt äkkiä kotiin ja sitten iltapalaa ja nukkumaan”.

Makkaranpaistotauko.

Makkaranpaistotauko.

Nyt molemmat reippailijat ovatkin jo nukkumassa ja aikuiset taitaa seurata perässä heti Putouksen jälkeen. Hyvää yötä!

Tammi-helmikuu 2014

Kaksi kuukautta on hurahtanut ohi ihan vilauksessa. Harmittaa, ettei ole ehtinyt päivittää blogia kertaakaan, mutta tekemistä on vain ollut niin paljon. Tuplaharmitus on se, että juuri nyt eletään siihen tahtiin, että blogia tarvittaisiin muistuttamaan, mitä kaikkea onkaan tapahtunut.

Tässä hieman valotusta kahteen edelliseen kuukauteen, toivottavasti ehtisin jatkossa tännekin puolelle edes vähän.

Tammikuun alussa käytiin kurkistamassa hieman kulisseihin.

Tammikuun alussa käytiin kurkistamassa hieman kulisseihin.

Mummilan ikkunasta kurkitaan junia.

Mummilan ikkunasta kurkitaan junia.

Kouluhommia tehdään Barbapapan avulla.

Kouluhommia tehdään Barbapapan avulla.

Kerran ehdittiin luistinradallekin.

Kerran ehdittiin luistinradallekin.

Kandini pääsi vihdoin kansiin!

Kandini pääsi vihdoin kansiin!

Torstait ja sunnuntait äiti pulikoi.

Torstait ja sunnuntait äiti pulikoi.

Päiväkotiarkeen on taas totuttu.

Päiväkotiarkeen on taas totuttu.

Pupu kulkee aina mukana.

Pupu kulkee aina mukana.

Ihan vähän on ehditty mummoillakin. Kiitos Janina!

Ihan vähän on ehditty mummoillakin. Kiitos Janina!

Vähän lisää töitä.

Vähän lisää töitä.

Kevään malttamatonta odotusta!

Kevään malttamatonta odotusta!

Partiohömppää.

Partiohömppää.

Tyttöjen ilta parhaiden partiotyyppien kanssa.

Tyttöjen ilta parhaiden partiotyyppien kanssa.

Menni on kasvanut hurjan isoksi tytöksi. 1v6kk neuvolassa 81,3cm ja 11,3kg.

Menni on kasvanut hurjan isoksi tytöksi. 1v6kk neuvolassa 81,3cm ja 11,3kg.

Viime viikot on menneet labrassa.

Viime viikot on menneet labrassa.

Yksi tilauskakkukin on lähtenyt keittiöstämme matkaan.

Yksi tilauskakkukin on lähtenyt keittiöstämme matkaan.

Kouluhommia piristämään!

Kouluhommia piristämään!

Kouluhommia, kouluhommia...

Kouluhommia, kouluhommia…

Bussipysäkillä seisoskelua.

Bussipysäkillä seisoskelua.

Jääkiekkokatsomo labrakavereiden kanssa.

Jääkiekkokatsomo labrakavereiden kanssa.

Partiota, paljon partiota. Käy katsomassa mun luotsaaman projektin nettisivut osoitteessa parempimaailma.fi

Partiota, paljon partiota. Käy katsomassa mun luotsaaman projektin nettisivut osoitteessa parempimaailma.fi

Potkuttelutreenejä helmikuussa.

Potkuttelutreenejä helmikuussa.

Kyllä musta vielä isona tulee...

Kyllä musta vielä isona tulee…

diplomi-insinööri! Ja se on kivaa. :)

diplomi-insinööri! Ja se on kivaa. :)

Teevin ja Mennin maja pöydän alla.

Teevin ja Mennin maja pöydän alla.

Meillä on siis eletty kiireistä, raskasta, mutta antoisaa alkuvuotta. Nautin pitkästä aikaa opiskelusta, olen löytänyt motivaation kouluhommiin, partiossa on mielenkiintoisia uusia tuulia, lapset ovat sopeutuneet uuteen päiväkotiin ja arkeen hyvin; maanantaina päästään viimein UUTEEN päiväkotiin (ja se on niiiiin hieno!!). Elämä on aika mukavaa!

Koska Menni on niin ihana <3

Jouluna meillä pidettiin valokuvaukset, joissa oli tarkoitus ottaa sisaruskuva (ei niin jouluisista) sisaruksista. Toisin kuitenkin kävi, kun meidän pieni ja säkenöivä linssilude vei kaiken huomion ja isoveljeä ei olis voinut vähempää kiinnostaa mikään keikistely tai edes paikallaan pysyminen. Tässä siis Mennin uudenvuodentoivotukset kaikille!

Menni1 Menni2 Menni3 Menni4 Menni5

Joulunodotusta muumilaakson tahtiin

Muumikalenteri

Pari viikkoa sitten osallistuin opiskelijaristeilylle (elämäni ensimmäiselle!), mutta ei siitä sen enempää kuin se, että löysin sieltä tuliaiseksi Teevin joulunodotuksen hittituotteen: muumijoulukalenterin. Omaa mieltäni lämmitti se tosiasia, että kalenterin kylkeen oli liimattu -50% -tarra. Tässä vaiheessa en nimittäin vielä osannut arvata kalenterin tuomaa iloa ja jännitystä joulua odottavan 2-vuotiaan elämässä. Pelkoni oli, että kaikki luukut on revitty auki jo ennen ensimmäistä adventtia ja suurin osa hahmoistakin on hukkunut jo Lucian päivään mennessä. Toisin kuitenkin kävi.

Teevi on hyvin tarkka kalenterin hahmoista ja malttaa hienosti odottaa oikeaa päivää ennen luukun avaamista. Aamuisin kalenteria ei yleensä ehditä avaamaan, mutta heti päiväkotipäivän jälkeen Teevi kipittää kalenterin luo ja sanoo: ”Avataan tää!” ja ”Mitäs sieltä mahtaa tulla?” (tuo ”mahtaa” täytyy tunkea nykyisin joka lauseeseen, mistä lie opittua).  Luukku avataan suuren jännityksen leijuessa ilmassa ja seuraava kysymys on ”Kukas tää on?”. Kalenterin sisältä onkin löytynyt jo monta uudempaa tuttavuutta, kuten ”Hattivaiset”, ”Eedlikson”, ”Vilijonkan laspi” ja tietenkin ”esi-isä”.

Hahmot pääsevät ulos kolostaan vain hetken ihmettelyä varten ja sen jälkeen Teevi järjestää ne tunnollisesti takaisin omiin luukkuihinsa. Siellä ne viettävät suurimman osan ajastaan, eikä niillä saa leikkiä tai pitää esillä. Jokaisena päivänä avataan kaikki siihen mennessä avatut luukut uudelleen ja tarkistetaan, että kaikki on tallessa. Minua huvitti suuresti, kun tajusin, että Teevi on perinyt tämän hyvin tarkan järjestelmällisyyden minulta. Itseltäni tämä ominaisuus on kyllä kadonnut johonkin näin aikuisikään mennessä. Ainakin osittain. Muutenkin on hauskaa huomata, miten omat ja Jannen ominaisuudet alkavat näkyä enemmän ja enemmän myös Teevissä. Mistä lie johtuukin, että Teeville jaettiin itsenäisyyspäivän juhlassa ”vuoden höpöttäjä” -mitali?

Muuten meillä ei vielä ole päästy joulunodotuksen sisälle, sillä loppuvuoden kiire ja stressi tuntuu vielä painavan niskassa. Huomenna on kuitenkin vuorossa vuoden viimeiset tentit ja sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa valmistautua jouluun. Joulukortit on tekemättä (ja varmaan myös jäävät tekemättä), joululahjat on hankkimatta, joulukoristeet levittämättä ja joulumieli löytymättä, mutta kyllä se joulu sieltä tulee vaikka ilman näitä kaikkia, väistämättä.

Uintiharjoituksia

Äiti on lähetetty partioimaan, joten lapset & isä ovat lempipuuhissaan: uimassa isomummulan uimalassa. Avustamassa oli myös tätskä, sillä isähenkilö tutustui pulikoinnin ohessa vedenalaisen kuvauksen maailmaan. Näemmä harjoitusta tarvitaan, sillä tarkkoja kuvia ei juuri saatu… Lisävalaistustakin veden alle kaivattaisiin, mutta näillä mentiin tänään ja seuraavassa tuloksia.

Uimalasit ja kellukkeet olivat tänään muodissa

Uimalasit ja kellukkeet olivat tänään muodissa

Teevilläkin lasit pysyvät jo hyvin silmillä

Teevilläkin lasit pysyvät jo hyvin silmillä

Täältä tullaan!

Täältä tullaan!

Täsä mä ole, ota kuva!

Täsä mä ole, ota kuva!

"Yssiii, kassiii, seitsemään..." Molskis! Käännös takaisin ja "Pappa nostaa!"

”Yssiii, kassiii, seitsemään…” Molskis! Käännös takaisin ja ”Pappa nostaa!”

 

Valon kertomaa

kätköllä

Pari kuukautta sitten olin seikkailijaretkellä, jonka yhteydessä aloimme seurailla yhden heijastinkätkön viitoitusta, mutta hukkasimme punaisenlangan ja uniaikakin alkoi painaa päälle. Päätimme Lotan kanssa palata rikospaikalle myöhemmin syksyllä, kun pimeä tulee aiemmin. Nyt se päivä oli koittanut, sillä pimeä laskeutuu jo viiden aikoihin ja heijastinten seuraaminen on helppoa.

Pimeässä taivaltajat

Pimeässä taivaltajat

Molemmat lapset pakattiin reppuihin ja lähdettiin kipuamaan märkää ja pimeää kallion rinnettä ylös seuraillen pienen pieniä heijastintarroja. Tällä kertaa meillä oli kätkön idea alusta asti selvillä ja tiesimme, mitä pitäisi löytää. Pienen totuttelun jälkeen silmät alkoivatkin löytää pikkuruisia heijastinpisteitä pitkin polun vartta. ”Mä näen punaista!” kuului jo muutaman mallisuorituksen jälkeen Jannen selän takaa. Sen jälkeen se pajatus ei loppunutkaan, kun Teevi hoki jokaisen täplän kohdalla samaa lausetta.

Oma otsalamppu pitää olla pienelläkin.

Oma otsalamppu pitää olla pienelläkin.

Puolenvälin paremmalla puolella Teevi pääsi repusta risukkoon ja otsalampun pienen valokeilan valossa taapersi loppumatkan sitkeästi muiden tahdissa. Muutaman kymmenen metrin välein pikkumies oli rähmällään pusikossa ja suusta pääsi ”ja taas!”, mutta aina sieltä noustiin, eikä apu ei kelvannut. En voinut lakata ihmettelemästä, kuinka sinnikäs poika meillä on. En tiedä kovin montaa 2-vuotiasta, jotka pimeässä metsässä uskaltaa ja jaksaa kävellä, vaikka vettä sataa ja vähän jo väsyttääkin.

Siellä se jossain menee..

Siellä se jossain menee..

Menni simahti matkan loppupuolella reppuun ja vetelikin sikeitä aina autolle asti. Häneltä jäikin matkan kohokohta eli kätköpurkin löytäminen näkemättä. Ihmeen rauhallinen oli Mennikin, vaikka ei meillä kauheasti ole kokemusta pilkkopimeässä tarpomisesta. Mua tais jännittää eniten pimeässä metsässä, vaikka kokemusta löytyykin enemmän kuin lapsilta yhteensä. Purkin lähistöllä alkoi myös sataa jotain rähmää taivaantäydeltä, joten piti laittaa vähän vauhtia töppösiin. Teevi ei kuitenkaan suostunut syliin, vaikka takana oli ainakin kilometri tehokasta töpöttelyä pitkin metsäpolkuja.

Teevi esittelee kätköpurkkia!

Teevi esittelee kätköpurkkia!

Mennin uniasento ei ehkä ollut ergonomisin, mutta hyvin tuntui uni maistuvan. Teevi oli innoissaan löydöstä ja saikin itse piilottaa purkin takaisin kiven alle. Kiva, kun lapsetkin alkaa jo ymmärtää ja nauttia kätköilystä enemmän. Loppumatkalla Teevin suusta kuului jopa lausunto: ”Sitten mennään toiselle kätkölle..”. Kello alkoi kuitenkin olla niin paljon, että seuraavat kätköt jätettiin toiseen päivään.

Janne ennusti, että ensi kesänä on suunnattava kuntorasteille. Mä luulen, että jo huomiset talvirastit sopisi Teeville. Sen verran innokas yösuunnistaja siitä on kasvamassa.

DIY: MC Koppa-koppakuoriainen

…koppa koppa koppa koppa koppakuoriainen on nyt valmis lähtemään lentoon päiväkodin halloween-naamiaisiin. Tästä se alkaa; päiväkodin pukujuhlat ja äidin tekemät vähän nolot naamiaisasut.

Tuntosarvet ojennukseen.

Tuntosarvet ojennukseen ja menoksi.

Ajatus leppäkerttupuvusta oli muhinut jo hetken aikaa, kun ajattelin, että haluaisin puvun, jota voisi käyttää arkenakin sitten, kun juhlallisuudet on ohi. Valmiit puvut ovat sitäpaitsi kalliita ja vielä aivan liian isoja meiän pikkukirpulle, joten itse tekeminen oli ainut vaihtoehto. Leppäkerttuhaaveet kuitenkin torpattiin Eurokankaan tylliosastolla, kun löysin maailman päheimmän glitterhörselön. Hetken raksuttamisen jälkeen keksin, miten saan sen yhdistettyä Mennin asuun. Näin leppäkerttu vaihtui koppakuoriaiseksi. Noin vain. Onneksi minä saan vielä tänä vuonna päättää ihan itse, miten naamiaisiin pukeudutaan. Ensi vuonna on varmaan jo vähän eri juttu. Ehkä.

Kipikipikipikipi..

Viuh, viuh, viuh.. kipikipikipi!

Näppäränä partiolaisena selvisin hameesta ilman ompelukonetta ja tikin tikkiä. Koko hame on solmittu kasaan pienistä tyllisuikaleista. Kiitos Tätskän vinkin, tylliunelma syntyi alle puolessa tunnissa ja ilman hampaidenkiristelyä ja ommelten valintaa. Kiitos myös molempien partiolaisuuden, kun ohje ”solmit vaan ne siihen kuminauhaan hevosenhäntäsolmuilla” meni kerralla perille ja tulosta syntyi.

Korvat hyvin, kaikki hyvin.

Oman aikataulun ja  ompelemiskokemukset huomioonottaen päädyin ostamaan mustat legginssit ja bodyn suoraan kaupasta. Onneksi mustaa löytyi, sillä se ei ole ollut hittiväri lastenvaateosastoilla, ainakaan näin pienessä koossa. Bodyyn ompelin yksinkertaiset liilat siivet pehmoisesta kankaasta. Ajatuksena oli, että bodya voi käyttää arkivaatteenakin, kun siivet eivät häiritse menoa. Siivet mahtuvat haalarin alle, eivätkä paina paljon. Tyllimekko ei ehkä ihan arkivaatteesta mene, mutta kun siihen kului alle 4 euroa, asia ei ole niin vakava. Voi sillä silti pörrätä kotioloissa vallan mainiosti vaikka joka ilta. Mä ainakin pörräisin.